Kuinka pitkä matka sinun kotioveltasi on luonnonrauhaan?

Omalta kotioveltani on joitakin kilometrejä luonnonrauhaan. Valtatie 9:n jyly kuuluu kauas. Muuten läheltä kyllä löytyy monipuolisia lenkkivaihtoehtoja asvaltista pellonpientareisiin, metsätaipaleista järvenrantareitteihin. Kun en anna liikenteen melun haitata, voin nauttia erilaisista maastoista ja "pinnoista".

Kävimme äitienpäivänä mökillä saunomassa. Oli kaunis, lämmin, pilvipoutainen päivä. Korkealle kalliolle kuului vain kaukaisia, satunnaisia moottorinääniä. Olimme keskellä luonnonrauhaa. Ei tehnyt mieli edes puhumalla rikkoa sitä. Alhaalla liplatti lammen pinta, lehtipuut olivat juuri puhkeamassa lehteen ja koko seutu vihersi hennosti. Ympärillä kuului kevätlintujen ääniä.

On tutkimustietoa siitä, että sydämen syke ja verenpaine rauhoittuvat jo siitä että katselee levollista luontokuvaa. Kenestäpä ei ole rauhoittaavaa katsella avaraa peltomaisemaa, valkovihreää koivikkoa, järven kimallusta tai tulenloimotusta? Oma oloni oli hiukan samanlainen kuin silloin kun lihakset lenkin jälkeen "napsahdellen" rentoutuvat - nyt "napsahtelu" tuntui kehossa kaikkialla; keho ja mieli rentoutuivat ja asettuivat keskellä levollista luontoa.

Kävin välillä lisäämässä puita saunanpesään ja kiipesin toisen kallion päälle. Alla kuvia sieltä.

Feelmaxini menossa ylöspäin! :)

Feelmax on suomalainen kevytjalkineinnovaatio, josta kuulette (= luette) tässä blogissa vielä monta kertaa. Feelmaxit ovat erittäin kevyet ja on hyvin miellyttävä kävellä niillä metsässä. Julkaisen muidenkin yhteistyökumppaneitteni logoja tuossa reunassa, koska ne kaikki ovat jollain tavoin nousemassa kanssani Uhuru Peakille.

Sauna on lämmennyt. Miten ihanat löylyt! Leppeät ja hapekkaat! Ja miten vilpoisa lammen vesi! Sinne jäi talviturkki, varmistin sen pari, kolme kertaa. Kylmässä vedessä käyminen on varsinainen stressin pikapoistaja. Luonnon rauhoittavaa vaikutusta on nyt saatu monin tavoin ja olo on sen mukainen; rento ja leppoisa.

Toivottavasti sinun on helppo päästä arkitouhujen keskeltä luonnonrauhaan. Siellä ei tarvitse suorittaa mitään, olla vaan! :)

Tänään, toukokuun toisena päivänä vuonna 2013

Navakka tuulenpuhuri siivitti askeliani lenkillä, kun talven toisen flunssan jälkeen palasin lenkkipolulle. Niemisjärven lahdella suuret aallot keinuttivat voimakkaasti joutsenpariskuntaa. Penni nuuhki innokkaana pientareita, jotka olivat täynnä keväisiä viestejä.

Sisälläni kupli, nauroin melkein ääneen; tiesin että tänään aloittaisin tämän blogin kirjoittamisen ja lenkillä suunnittelisin, mitä kirjoitan. Ensimmäinen ajatus oli, että älä liikaa säädä ajatuksiasi, anna tulla rennosti mitä kulloinkin on tullakseen. Lenkin jälkeen on oiva hetki tuottaa tekstiksi selkiytyneet tai muotoutuneet ajatukset ja oivallukset.

Tässä blogissa kerron miten elämäni sujuu matkalla kohti Uhuru Peakia, Kilimanjaron huippua, jonne minun on tarkoitus kavuta viimeistään vuonna 2015 kun täytän puolivuosisataa. UP at the latest 2015, Uhuru Peak at the latest 2015.

Lenkin edetessä huomaan, kuinka kankea vasen lonkkani on usean päivän lenkkitauon jälkeen. Vasen reisiluu meni muutama vuosi sitten auto-onnettomuudessa läpi lonkkamaljasta ja rikkoi muutenkin lantioni vasemman puolen. Tulleet vauriot pienentävät taakse astumisen liikerataa puoleen terveestä. Tuntuuhan tuo kuitenkin pikku hiljaa vertyvän ja muu keho kompensoi loput, jolloin ontumista ei juuri edes huomaa.

Kapea hiekkatie on kuivunut sitten viimelenkin. Kivet, kävyt, karkea sora ja pehmeät savipaikat tuntuvat nautinnollisesti Feelmax Vaskojen ohuen pohjan läpi ja jalkapohjieni vyöhykepisteet saavat makoisaa hierontaa. Tuuli on etelästä. Odotan sen tuovan vihdoin kevään lämpöä tullessaan.

Olen aivan tavallinen suomalainen nainen, joka toivon tarinani inspiroivan Sinuakin kuuntelemaan unelmiasi ja pitämään huolta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi. Ellei mitään suuria yllätyksiä ilmaannu, tämän blogin seuraajat tulevat tietämään, kuinka minun unelmalleni käy.

Tavoitteeni on kaukana ja korkealla, mutta juuri nyt enkä sitten kun olen matkalla. On paljon rattoisampaa kun matkalla on juttuseuraa, joten kerro Sinäkin ajatuksistasi!

Lukijani, tervetuloa mukaani "lukijamatkalle" kohti Uhuru Peakia!